04 Eroottinen tarina: Haastattelu
Sara ja Tom olivat puhuneet siitä kuukausia — miltä tuntuisi leikkiä vallalla, edes kerran, vain nähdäkseen. Lauantai-iltapäivänä he kirjoittivat säännöt keittiön pöydän ääressä. Tomin piti odottaa vierashuoneessa yhdeksältä.
[Haastattelu]
Säännöt he kirjoittivat yhdessä keittiön pöydän ääressä lauantaipäivällä. Turvasana. Pehmeät rajat. Kovat rajat. Mikä oli sallittua ja mikä ei. Sara, joka johti HR-tiimiä, suhtautui siihen yhtä vakavasti kuin sopimukseen. Tom allekirjoitti sen miehenä, jota huvitti oma itsensä eikä joka ollut aivan varma, miksi hänen kätensä vapisi hiukan.
Sara käski hänen odottaa vierashuoneessa yhdeksältä. Pukeutua niin kuin oikeaan työhaastatteluun. Jättää puhelimensa keittiöön.
Tom istui vierashuoneessa valkoisessa paidassaan ja paremmissa housuissaan ja tunsi olonsa naurettavaksi. Sitten hän kuuli Saran korkojen äänet käytävässä, eikä olo ollut enää lainkaan naurettava.
Sara avasi oven.
Hän oli pukeutunut mustaan. Kynähameeseen ja istuvaan puseroon ja sellaisiin korkoihin, joita hän ei ollut käyttänyt sitten firman joulujuhlien kolme vuotta sitten. Hiukset olivat kiinni. Huulipuna oli punainen.
"Herra Walsh", hän sanoi. "Kiitos, että tulitte."
Hän ei hymyillyt. Hän käveli Tomin ohi pienelle kirjoituspöydälle, jonka he olivat raahanneet työhuoneesta, istui sen taakse ja ristisi nilkkansa. Hän ei katsonut Tomia ennen kuin oli asettunut paikalleen.
"Istu."
Tom istui.
"Olet täällä paikkaa varten."
"Kyllä."
"Kyllä?"
Tom epäröi puolen sekunnin ajan. Hän näki Saran kulmakarvan kohoavan. Hän tunsi jonkin sisällään kallistuvan eteenpäin.
"Kyllä, rouva."
"Parempi."
Sara otti aikansa. Hän teeskenteli katsovansa kansiota, joka oli oikeasti tyhjä. Hän kysyi Tomilta kysymyksiä hänestä itsestään, eikä yksikään niistä koskenut työtä. Kerro, missä olet hyvä. Kerro, mitä tekisit oikean tilaisuuden vuoksi. Kerro, mistä sanoisit ei. Jokainen kysymys hitaampi kuin edellinen. Tom yritti pitää kätensä paikoillaan polvillaan.
"Nouse seisomaan."
Tom nousi.
"Riisu takkisi."
Hän riisui.
"Paitasi. Hitaasti."
Tom avasi napit yksi kerrallaan. Hän tunsi Saran katseen käsissään, rinnallaan, siinä miten hänen hengityksensä oli jo lyhyempää kuin sen olisi pitänyt olla. Hän antoi paidan pudota tuolille.
"Housut."
Tom riisui ne. Hän seisoi alusvaatteisillaan. Hän ei ollut koskaan elämässään tuntenut itseään näin paljaaksi, ei edes silloin ensimmäisellä kerralla, kun he olivat nukkuneet yhdessä viisitoista vuotta sitten.
Sara nousi. Hän kiersi Tomin hitaasti ympäri. Tom ei nähnyt hänen kasvojaan, kun Sara oli hänen takanaan. Hän saattoi vain haistaa hänen parfyyminsä ja tuntea ilman liikahtavan, kun tämä liikkui.
"Sinua jännittää."
"Kyllä, rouva."
"Hyvä."
Sara nosti lattialta pöydän vierestä mustan laukun. Hän otti esiin mustan silkkisen silmäsidoksen. Hän nosti sen näkyviin.
"Sano sanasi."
"Punainen."
"Sano, että sanasi tarkoittaa stop."
"Punainen tarkoittaa stop."
"Hyvä."
Sara sitoi silmäsidoksen hänen päänsä ympärille. Maailma pimeni. Tom kuuli hänen hengityksensä. Hän kuuli kankaan pehmeän äänen. Hän kuuli Saran avaavan laukun uudelleen.
Kahleet olivat pehmeät. Sisäpuolelta vuoratut jollakin lämpimällä. Sara käänsi hänet hellästi kohti pöytää. Hän taivutti Tomin sen ylle, kunnes tämän rinta painui puuta vasten ja kädet olivat juuri siellä missä Sara halusi. Hän kiinnitti ensin toisen ranteen, sitten toisen, pöydän jalkoihin.
Tom hengitti nyt nopeasti.
"Tom", Sara sanoi omalla oikealla äänellään, pehmeästi. "Vielä hyvä?"
"Kyllä. Kyllä, ole kiltti."
"Takaisin siihen rouvaan."
"Kyllä, rouva."
Sara käveli hänen taakseen. Tom tunsi hänen sormiensa kulkevan selkärankaansa pitkin, hitaasti, tarkoituksella, alaselän notkoon asti. Sara pysähtyi hänen alushousujensa vyötärönauhalle.
"Nämä myös."
Sara liu'utti ne alas. Tom astui niistä ulos, kun Sara käski.
Sara seisoi hänen takanaan pitkän hetken koskematta häneen. Tom kuuli hänen hengityksensä, hitaan ja tasaisen. Sitten Saran käsi oli hänen päällään — yksi lämmin kämmen litteänä häntä vasten. Ei läimäys. Vaan merkki omistamisesta.
"Tämä on se paikka, jota haitte, herra Walsh."
"Kyllä, rouva."
Sara liu'utti toisen kätensä eteen ja otti hänet nyrkkiinsä. Hän hyväili Tomia hitaasti. Vain kerran. Kahdesti. Juuri sen verran, että Tom voihkaisi pöytää vasten.
"Uskon, että pärjäisit täällä hyvin."
"Kyllä — vittu — kyllä, rouva."
Sara ei lopettanut. Hän piti kätensä liikkeessä Tomin ympärillä samalla kun toinen käsi kulki tämän selkää, reittä ja jalkojen väliä pitkin. Hän kuppasi Tomia myös sieltä, kämmen lämpimänä. Hän piti hänet pöydän reunalla toinen polvi tämän reiden takaosaa vasten.
Tom vapisi jo.
"Et saa tulla ilman lupaa."
Tom nyökkäsi, mutta ei ollut varma, pystyisikö tottelemaan.
Sara irrotti kätensä hänestä. Tom vingahti — todella vingahti — ja tunsi punan nousevan aina rintaansa asti.
Hän kuuli Saran takanaan. Hän kuuli tämän avaavan jotakin vetoketjua. Hän kuuli märän äänen — Saran oman käden, omien jalkojensa välissä, hitaana. Sara kosketti itseään. Hän päästi pienen äänen, vain itseään varten, ja se kulki suoraan Tomin selkärankaa pitkin ylös.
"Ole kiltti."
"Ole kiltti mitä."
"Ole kiltti ja anna minun."
"Anna sinun mitä, herra Walsh."
"Anna minun — anna minun saada sinut tulemaan. Mitä vain."
"Hm."
Sara käveli pöydän ympäri. Hän nosti silmäsidosta juuri sen verran. Tom näki hänet — punastuneena, hiukset irtoamassa pinnistä, sormet märkinä. Sara vei ne hänen suulleen.
"Avaa."
Tom avasi. Sara liu'utti sormensa hänen suuhunsa, ja Tom maistoi hänet, ja häneltä pääsi ääni, joka oli puoliksi voihkaisu ja puoliksi rukous.
Sara laski silmäsidoksen takaisin.
Hän avasi ensin toisen ranteen, sitten toisen. Hän käänsi Tomin pöytää vasten. Hän kiipesi hänen päälleen — hame ylhäällä, ei enää alusvaatteita, Tom ei edes tiennyt milloin Sara oli ottanut ne pois — ja laski itsensä hänen päälleen yhdellä hitaalla liikkeellä, aivan pohjaan asti.
Tom huusi silmäsidoksen pimeyteen.
Sara ratsasti hänellä. Ensin hitaasti. Sitten ei enää hitaasti. Hänen kätensä kietoutui kevyesti Tomin kurkulle, ei tarpeeksi pelottaakseen, vain tarpeeksi muistuttamaan, kenen huone tämä oli. Sara tuli ensin, hänen päällään, hänen ympärillään, ja ääni jonka hän päästi ei muistuttanut lainkaan sitä ääntä, jonka hän päästi tavallisena iltana.
"Nyt", Sara sanoi.
Tom tuli niin kovaa, että unohti oman nimensä.
Hän tunsi Saran liukuvan hellästi pois hänen päältään, laskevan hänet takaisin pöytää vasten ja avaavan silmäsidoksen varovaisin sormin.
Sara suuteli häntä. Pehmeästi, oikeasti. Vain Sarana.
"Sinä teit sen hyvin."
"Sara — jumalauta —"
"Tiedän."
Sara auttoi hänet seisomaan. Hän talutti Tomin sängylle. Hän kävi makuulle tämän viereen, silitti hiuksia pois hänen otsaltaan ja suuteli hänen olkapäätään. He eivät puhuneet hetkeen.
"Tom?"
"Mm."
"Sinut on palkattu."
Tom nauroi hänen kaulaansa vasten niin kovaa, että tärisi.
Kiinnostaako turvallinen, kaunis ja pehmeä bondage? Tutustu BDSM bondageen ja sidontaan → — aloittelijaystävällistä, keholle turvallista ja luottamusta varten suunniteltua.
Sara ja Tom ovat olleet naimisissa kymmenen vuotta. Tämän illan piti olla vain illallinen — he olivat jo valmiita palaamaan kotiin aikaisin. Niin ei kuitenkaan käynyt. Se, mitä seuraavaksi tapahtui, on juuri sellainen ilta, josta jokainen pitkään yhdessä ollut pari salaa haaveilee.
Sara ja Tom olivat vihdoin tilanneet lelun, josta he olivat vitsailleet koko vuoden. Kun paketti ilmestyi keittiön pöydälle, kumpikaan ei oikein tiennyt, mitä tehdä seuraavaksi. Niinpä he tekivät ainoan järkevän asian: veivät sen yläkertaan.
Saralla ja Tomilla oli talo omanaan ensimmäistä perjantaita kahteen kuukauteen. Lapset olivat yökylässä. Tom palasi kaupungilta pieni ruskea pullo takkinsa taskussa ja hiljainen suunnitelma iltaa varten.
Emma oli ollut sinkkuna puolitoista vuotta. Tänä sunnuntaina hän tyhjensi kalenterinsa, veti verhot kiinni ja avasi vihdoin paketin, joka oli odottanut keittiön tasolla kaksi päivää. Siitä seurasi rehellisin aamu, jonka hän oli kokenut pitkään aikaan.
