07 Eroottinen tarina: Kortit, jotka melkein unohtuivat

Kymmenen vuoden jälkeen Sara ja Tom tiesivät, miten tavallinen ilta päättyy: lapset nukkuvat, tiskikone hurisee ja molemmat katoavat omille ruuduilleen. Parisuhdepeli muutti tämän tavallisen illan eroottiseksi tarinaksi vain siksi, että Tom avasi kaapin ennen kuin Sara ehti tarttua puhelimeensa ja löysi korttipakan, jota he eivät olleet koskaan käyttäneet.

[Yksi tavallinen ilta, yksi kysymys kerrallaan]

Sara oli vetänyt toisen jalkansa alleen sohvalla. Tom istui toisessa päässä, peukalo valmiina puhelimen päällä.

"Odota," hän sanoi.

Sara katsoi ylös. "Kuulostaa epäilyttävältä."

Tom avasi senkin alalaatikon. Paristonippujen takana oli kapea laatikko, vielä muovissa.

Sara nauroi tunnistaessaan sen. "Me ei kyllä aloiteta tuota puoli yhdeltätoista."

"Voitaisiin pelata yksi kortti."

"Näin ihmiset sanoo ennen kuin peli vie kaksi tuntia."

"Sitten menetetään kaksi tuntia yhdessä."

Se sai Saran laskemaan puhelimen näyttö alaspäin.

He olivat ostaneet parisuhdekorttipelin harvinaisena lauantaina ilman lapsia. Silloin se tuntui lupaukselta. Kotona laatikko oli mennyt laatikkoon odottamaan iltaa, jolloin he eivät olisi niin väsyneitä ja hajamielisiä.

Tom repi muovin pois. Ensimmäinen kortti pyysi nimeämään hauskimman paikan, jossa he olivat koskaan suudelleet.

"Prisman parkkipaikka," Sara sanoi.

"Se ei ollut hauskaa."

"Sä osuit kyynärpäällä hätänappiin."

"Auto tsemppasi meitä."

Sara nauroi enemmän kuin vitsi ansaitsi. Silti tuntui hyvältä.

Seuraava kortti käski katsoa toista silmiin kolmekymmentä sekuntia. Sara huomasi harmaat ohimot, väsymyksen Tompan silmien alla ja sen, miten tämän suu pehmeni kun hän lopetti vitsailun. Puolivälissä teki mieli katsoa pois. Tom kurotti välin yli ja laski kätensä Saran käden päälle.

Kortit muuttuivat henkilökohtaisemmiksi. Nimeä jokin asia, jonka puolisosi tekee ja joka yhä sytyttää sinut.

"Sä ensin," Sara sanoi.

"Kun laittaudut ja luulet, etten katso."

"Mitä mä teen?"

"Yleensä taistelet korvakorun kanssa."

"Se sytyttää sut?"

"Se keskittyminen."

Lämpö levisi Saran rintaan. Hänen vastauksensa tuli hitaammin.

"Kun otat ohjat ilman, että teet siitä numeroa. Varat lastenhoitajan. Teet suunnitelman. Sanot, 'Anna olla, mä hoidan.'"

Tom katsoi häntä tarkasti. "Luulin, että vihaat kun sulle sanotaan mitä tehdä."

"Vihaan, että mua johdetaan. Se ei ole sama asia."

Huone hiljeni pienen totuuden ympärillä.

Toinen kortti pyysi kertomaan toiveen, jota ei ollut koskaan sanonut suoraan. Sara oli vähällä ehdottaa, että hypätään yli. Vanha vaisto tuli: vitsaile, jatka eteenpäin, pidä kaikki mukavana.

Tom käänsi kortin. "Mä aloitan."

"Joskus haluan, että sanot suoraan mitä haluat. Et vihjaa. Et odota, että huomaan. Sano vaan."

Sara tunsi olonsa paljaaksi, vaikka Tom oli tunnustanut jotain itsestään.

"Kyllä mä sanon mitä haluan."

"Sä sanot mitä pitää tehdä."

"Se on eri asia."

"Niin on." Tompan äänessä ei ollut syytöstä.

Sara katsoi sohvapöydällä lepääviä pimeitä puhelimia. "Haluan tuntea olevani haluttu ennen kuin ollaan jo sängyssä," hän sanoi. "En vasta kun kaikki muu on hoidettu. En niin, että läheisyys on viimeinen tehtävä."

Tom tuli lähemmäs. "Sä olet haluttu."

"Tiedän sen täällä." Hän kosketti ohimoaan. "En aina tunne sitä täällä." Hän laski kätensä rinnalleen.

Tom ei kiirehtinyt lohduttamaan. Hän kuunteli.

Peli oli alkanut leikkinä, mutta kysymykset loivat tilan, jota he eivät olleet osanneet tehdä itse.

Tom nosti seuraavan kortin. Viiden minuutin ajan saatte kommunikoida vain ohjeiden kautta.

Sara kohotti kulmaansa. "Kuulostaa vaaralliselta."

Tom hymyili hitaasti. "Voit lopettaa milloin haluat."

Vastaus merkitsi enemmän kuin haaste. Sara nyökkäsi.

"Tule tänne," Tom sanoi.

Sara siirtyi sohvalla niin, että hänen polvensa kosketti Tompan polvea.

"Laita kädet mun hartioille."

Sara teki niin.

"Suutele mua kerran."

Sara suuteli häntä, odottaen jotain leikkisää. Sen sijaan Tom pysyi paikallaan ja antoi Saran päättää, kuinka kauan 'kerran' kesti.

Kun Sara vetäytyi, Tompan hengitys oli muuttunut.

"Sun vuoro," Tom sanoi.

Saran syke kiihtyi. Hän voisi pyytää. Sehän oli koko pointti.

"Ota villapaita pois."

Tom teki niin.

"Istu taaksepäin."

Tom nojautui tyynyihin.

"Älä koske muhun vielä."

Tom katsoi häntä silmiin. "Selvä."

Sara nousi seisomaan Tompan polvien väliin. Tapa, jolla Tom katsoi häntä, sai Saran tuntemaan itsensä näkyväksi sisältä asti.

"Laita kädet mun lanteille."

Tompan kämmenet asettuivat siihen, lämpiminä housujen läpi.

"Vedä mut lähemmäs."

Tom teki niin.

"Suutele mun kaulaa."

Tompan huulet koskettivat kohtaa korvan alla. Sara sulki silmänsä. Hän oli unohtanut, miten nopeasti keho voi vastata, kun mieli ei ole kolme huonetta edellä.

"Vielä," Sara kuiskasi.

Tom suuteli alempaa, sitten pysähtyi. "Mun vuoro," hän sanoi Saran ihoa vasten. "Avaa mun vyö."

Saran sormet vapisivat hänen totellessaan.

"Istu mun syliin."

Sara laski itsensä Tompan päälle, polvet molemmin puolin. Tom oli kova hänen allaan, ja suoruus sai lämmön leviämään Saran jalkojen väliin.

"Sano mitä haluat."

"Toi ei ole ohje."

"Tänä iltana on."

Sara katsoi Tomia. Ei arvaamista. Ei piiloutumista epämääräisyyden taakse.

"Koske mua paidan alta."

Tompan käsi liukui kankaan alle ja paljaalle vyötärölle. Hitaasti, antaen Saralle mahdollisuuden muuttaa mieltään, hän liikkui ylemmäs.

"Suutele mua," Sara sanoi.

Tom suuteli häntä kunnolla, toinen käsi Saran selällä, toinen rinnalla. Sara keinui kerran Tomia vasten ja kuuli tämän henkäyksen katketa.

"Pidä mua tiukemmin."

Tom teki niin.

Viisi minuuttia oli varmasti kulunut. Kumpikaan ei tarkistanut.

Myöhemmin, yläkerrassa, kortit olivat levällään kahden koskemattoman puhelimen vieressä. He rakastelivat kiireettä, mutta intiimein hetki oli tapahtunut ennen makuuhuonetta: tauot, vastaukset, helpotus olla tarkka.

Jälkeenpäin Sara lepäsi Tompan rintaa vasten.

"Me ei tarvittu uusia juttuja," Sara sanoi.

Tom piirsi viivan Saran olkapäätä pitkin. "Vain uusia kysymyksiä."

Aamulla Sara palautti korttipakan senkkiin, mutta ei enää alalaatikkoon.

Seuraavanakin iltana puhelimet jäivät alakertaan.