10 Eroottiset tarinat: Kysymys, johon he vihdoin vastasivat

Kuukausien ajan Sara ja Tom olivat kiertäneet samaa aihetta nimeämättä sitä. Vitsi makuuhuoneessa. Kesken jäänyt tuotesivu. Kysymys, joka unohtui puolivälissä. Kymmenen vuoden jälkeen he tunsivat toisensa liian hyvin teeskennelläkseen, ettei uteliaisuutta ollut. Sitä he eivät tienneet, kumpi uskaltaisi sanoa sen ensin.

[Yöpöydällä oleva kysymys]

Tom huomasi heti, että jotain oli erilaista, kun Sara sulki kirjansa ilman kirjanmerkkiä.

Oli perjantai, vähän yli yksitoista. Lapset nukkuivat, ja Tom katseli puoliksi dokumenttia, jota ei aamulla muistaisi.

Sara kääntyi hänen puoleensa.

"Voinko kysyä jotain ilman että vitsailet?"

"Kuulostaa vaaralliselta."

"Tom."

"Anteeksi. Kysy vaan."

Hän katsoi Tomia silmiin. "Haluatko yhä kokeilla sitä?"

Tom tiesi heti, mitä Sara tarkoitti.

Muutama kuukausi aiemmin he olivat selanneet verkkokauppaa yhdessä, kun Sara pysähtyi anustappien kohdalle ja näytti puhelinta Tomille.

"Oletko koskaan miettinyt?"

Tom oli vastannut, "Ehkä."

Sara oli sanonut, "Niin minäkin."

Sitten joku lapsista huusi käytävältä ja aihe unohtui.

Paitsi ettei unohtunut.

"Kyllä," Tom sanoi nyt.

"Kyllä, mietitkö yhä?"

"Kyllä."

"Ja haluaisitko kokeilla tänään?"

Tomin vatsaa nipisti, puolet hermostusta ja puolet kiihottumista.

"Minulleko?" hän kysyi.

"Jos niin haluat."

Saralla ei ollut pilkettä silmäkulmassa. Vain uteliaisuutta.

"Luulen että haluan."

Sara nyökkäsi. "Mutta ennen kuin mitään tapahtuu, puhutaan."

He sopivat, ettei ollut tavoitetta. Mitään ei tarvinnut tapahtua vain siksi, että aloitettiin. Stop tarkoitti stop. Hidas tarkoitti hidasta. Sara pyysi Tomia puhumaan koko ajan, vaikka hänellä olisi vain yksi sana sanottavana: "Odota."

"Pelottaa, että näytän typerältä."

Sara kosketti hänen rannettaan.

"Olet nähnyt minut synnyttämässä."

"Totta."

"Olet myös nähnyt, kun oksensin nenän kautta."

"Se oli kyllä romanttista."

Sara melkein hymyili, mutta sanoi hiljaa: "Et näytä minusta typerältä."

Se oli se lause, joka muutti tunnelman.

Pieni tappi oli yöpöydän laatikossa. Sara oli tilannut sen viime keskustelun jälkeen, mutta jättänyt päätöksen toiselle illalle. Se oli sileää mustaa silikonia, aloittelijalle sopiva, leveällä kannalla. Vieressä oli vesipohjainen liukuvoide.

Tom pyöritteli tappia kädessään.

"Tätä keskustelua olen vältellyt?"

"Näköjään."

Tom suuteli Saraa.

Alku oli tuttua ja helppoa. Sitten Saran käsi upposi hänen hiuksiinsa, ja Tomin keho tajusi, ettei tämä ollut tavallinen perjantai.

Sara riisui Tomia rauhassa. Suuteli rintaa, vatsaa, reiden sisäpintaa. Kun Tom oli alasti, hän oli jo kovana eikä häntä enää juuri nolottanut.

Sara kiipesi hänen viereensä.

"Vieläkin kyllä?"

"Vieläkin kyllä."

Sara tarttui liukuvoiteeseen.

Ensimmäinen kosketus oli vain Saran käsi. Hän lämmitti liukuvoidetta sormissaan ja silitti Tomin lantiota, pakaraa, reiden sisäpintaa. Tom hengitti ulos ja antoi jalkojensa aueta hieman.

"Kerro mikä tuntuu hyvältä."

"Tuo."

"Hyödyllistä."

Tom nauroi, mutta nauru katkesi, kun Saran liukas sormi liukui alemmas.

Sara ei painanut. Hän kiersi. Odotti. Kiersi uudestaan.

Tunne oli hetken outo, mutta lakkasi pian olemasta outo.

"Enemmän painetta?" Sara kysyi.

"Joo."

Toinen käsi tarttui Tomin kulliin, hitaasti ja rennosti.

"Hyvä?"

"Hyvä."

"Haluatko että jatkan?"

"Kyllä."

Kun Sara painoi voidellun sormenpään sisään, Tomin koko keho jännittyi.

Sara pysähtyi heti.

"Odota," Tom sanoi.

Sara piti kätensä paikallaan.

Tom hengitti pari kertaa.

"Voidaan lopettaa," Sara sanoi.

"Ei. Anna olla siinä hetki."

Sara teki niin.

Epämukavuus pehmeni. Uteliaisuus palasi.

"Okei," Tom sanoi. "Vähän lisää."

Sara liikkui hitaasti. Kun sormi oli kokonaan sisällä, tunne oli täyteläisempi kuin Tom oli odottanut, intiimimpi kuin hän oli koskaan kuvitellut. Hänen piti kertoa Saralle jokainen pieni muutos, ja Sara kuunteli tarkasti.

"Tuo on hyvä," Tom sanoi.

Hetken päästä Sara tarttui tappiin.

Tom katsoi, kun Sara lisäsi liukuvoidetta. Sara vain katsoi Tomia.

"Valmis?"

Tom nielaisi. "Kyllä."

Paine kasvoi hitaasti.

Tom tunsi pyöristetyn pään, sitten hitaan venytyksen kun Sara liikutti tappia vain silloin kun Tom oli valmis. Sara pysähtyi aina kun Tomin hengitys muuttui. Tom piti Saran ranteesta kiinni, pysyäkseen yhteydessä.

"Hitaasti," Tom sanoi kerran.

Sara pysähtyi.

"Näin?"

"Juuri noin."

Kun Tom oli valmis, hän nyökkäsi.

Tappi liukui paikalleen viimeisellä painalluksella.

Tom jäi makaamaan paikalleen.

Saran kämmen lepäsi hänen reidellään.

"Miltä tuntuu?"

Tom liikutti lantiotaan varovasti.

Aaltoileva tunne kulki hänen lävitseen. Hänen kullinsa nytkähti.

Sara huomasi sen.

Tom nauroi.

"Ei todellakaan huono."

Sara kumartui ja suuteli Tomia.

Nyt jokainen liike tuntui yhteiseltä. Kun Sara hyväili Tomia, hän tunsi samalla tapin. Kun Tom työnsi Saran kättä vasten, sisällä oleva paine syveni. Tuntemukset sulautuivat yhteen, eikä Tom enää yrittänyt erotella niitä.

"Vittu," Tom kuiskasi.

"Vieläkin hyvä?"

"Todella."

Tom veti Saran lähemmäs ja suuteli häntä kiihkeästi.

Tomin käsi liukui Saran reisien väliin. Sara oli jo märkä. Tom hyväili häntä hitaasti, sitten napakammin kun Saran jalka kiersi hänen lantiolleen. Tappi pysyi paikallaan, muuttaen jokaisen liikkeen uudeksi tunteeksi.

Sara tuli ensin, otsa Tomin olkapäätä vasten, sormet puristuivat hänen selkäänsä.

Tom seurasi pian perässä. Orgasmi iski kovempaa kuin hän odotti, keho puristui oudon täyteyden ympärille ennen kuin viimein hellitti.

Hetken he makasivat kietoutuneina toisiinsa.

Sitten Sara auttoi Tomia poistamaan tapin yhtä huolellisesti kuin oli sen laittanut. Hitaasti, lisää liukuvoidetta, ei kiirettä.

Sara palasi vesilasin kanssa ja istui hänen viereensä.

"No," Sara sanoi.

"No niin."

"Oliko se kyllä?"

Tom katsoi Saraa.

Hän mietti tappia. Tunnetta. Orgasmin jälkivärinää.

Sitten hän mietti kaikkea sitä ennen.

Kysymyksiä. Taukoja. Sitä, miten Sara oli pysähtynyt heti kun Tom sanoi odota. Sitä, ettei hänen koskaan tarvinnut miettiä, kuuntelisiko Sara.

Tom tarttui Saran käteen.

"Kyllä," Tom sanoi. "Mutta se ei ollut paras osa."

Sara kohotti kulmaansa. "Mikä sitten?"

"Se, että sain kertoa sinulle kaiken."

Sara tuli lähemmäs ja painoi päänsä hänen olkapäälleen.

Vastaus oli ollut kyllä, mutta luottamus oli se, mikä jäi mieleen.